perjantai 26. kesäkuuta 2009

Michael Jackson 1958-2009

Michael Jacksonin kuolema on tuskin sellainen asia, joka kiinnostaa raskaamman musiikin kuuntelijoita. Tai sitten minulla on vain stereotypia ahdasmielisistä, surupuvuissa vaeltelevista möröistä. Joka tapauksessa Michael Jacksonin kuolema aiheutti, jos nyt ei järkytystä, niin ainakin pienimuotoisen yllätyksen. Toisten mielestä saattaa taas olla yllättävää, että miehen terveys kesti jatkuvia kauneusleikkauksia ja median häntä vastaan käymää sotaa näinkin pitkään.

Eipä miehen musiikki minua ole koskaan erityisemmin puhutellut, mutta tänä aamuna tuli veivattua miehen muistolle Heal the Worldin kaltaista laskelmoitua ja naiivia siirappiveisua. Maailma on ihan riittävän ankea paikka, ettei tee pahaa heittäytyä edes joskus lapselliseksi.

***

Toisena asiana hehkutan sähköpostiini saapunutta viestiä, joka suureksi ihmetyksekseni oli asiallista palautetta muutaman kuukauden takaisesta jutusta. Olen tästä erittäin otettu siitä syystä, että se osoittaa, että joku on todellakin paneutunut lukemaan juttuani ja uskaltautui sitä jopa kommentoimaan.

Mututuntumalta toteaisin, että musiikkimedioiden palautekulttuuri on jotakuinkin sellainen, että padot aukeavat vasta, kun omaa suosikkiartistia ei kehutakaan maasta taivaisiin tai sitten joku juttu on epäinformatiivinen tai yksinkertaisesti paska. Asiallinen palaute, puhumattakaan perustelluista kehuista ovat yhtä harvinaisia kuin vitsit saksalaisissa rikossarjoissa.

Että palautetta saa jatkossakin lähettää ja tätä blogiakin kommentoida.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvän Blogin kirjotit. Ensimmäinen kerta kun kävin imperiumin sivuilla ja tykkäsin. Samanlaista kamaa lisää!