Kohti itää Druidien kera

Venäjän ihmemaa, tarkemmin Pietari. Sinne olin matkaamassa Kivimetsän Druidin kanssa tässä alkuvuodesta. Omalle kohdalle edessä olisi viides vierailu tuohon mystiseen kaupunkiin, bändille vierailu oli käsittääkseni kolmas. Mielenkiintoisena faktana kyseessä oli neljäs kerta, kun matkasin Pietariin Leenin (KmD laulu) kanssa, aiemmat kolme kertaa tapahtuivat Exsecratus orkesterin yhteydessä, ne etenkin olivat suht eeppisiä reissuja, lopussa linkkejä tarinoihin jotka kirjoitin alunperin Imperiumin messulaudalle tuoreeltaan.



Mutta se siitä pohjustuksesta, Pietariin siis matka ja varmuuden vuoksi päätimme jälleen pakata auton edellisenä iltana, sillä Venäjän matkailussa aina sattuu ja tapahtuu. Uudenmaan partio jälleen yöksi Casa de Kaartiselle (Imperiumi Crew) ja kukonlaulun aikaan hakemaan bändiä ja crewtä treenikseltä. Henkilökuntaa itseni (kuski) lisäksi oli tulkki/merkkarimyyjä sekä managari raha-asioiden hoitoon.

Matka rykäistiin rattoisasti käyntiin Arian versiolla Manowarin Return of the Warlordista ja eikä aikaakaan kun olimme jo Rajaportin Teboililla jossa edessä oli byrokratiatehtävä numero yksi. Veli venäläinen oli nimittäin jälleen kerran muuttanut maahantulodokumentteja, tällä erää uudistus oli mallia, dokumentit ovat vain venäjäksi. Kuskin, eli minun, piti täyttää kryptinen lomake kolmena kappaleena, kaikkine tietoineen sekä tavaralistoineen, siinä alkoi Teboilin kahvipöydässä jo kädet täristä kun täyttelin hikihatussa dokumentteja, onneksi tulkin avustuksella saatiin ratkottua tämä tehtävä. Aikaahan tähän pitstoppiin meni muutama tunti, mutta olimme edelleen aikataulussa "jos rajasta päästään heittämällä yli" Heh heh...

Suomen puolen kopeista mentiinkin heittämällä läpi, mutta sittenpä se totuttuun tapaan jumahti Venäjän puolen tarkastukseen. Palloiltiin tulkin kanssa kopeilla, että mikähän lappu nyt minne ja mitähä, passintarkastuskoppi meni ihan hyvin, mutta sitten se seuraava koppi, missä tarkistetaan ajoneuvon ja tavaroiden määrä, noh virkailija oli hämmentynyt tavaralistasta. Eikä "musikant, instrument, st petersburg" solkkaus, saatika tulkin puheet tuottaneet tulosta. Virkailija sitten soitteli ympäriinsä, mutta lopulta suht epäuskoisena löi leimat lappuihin. Ja eikun odottamaan sitä ajoneuvon tarkastusta. Hetken kun olin pyöritellyt peukaloita päätti joku virkailija että automme on väärässä jonossa ja ilmoitti melko ärhäkästi että nyt tonne toiseen jonoon. Toki sitä ennen vilkuili tavaratilaa ja epäili että kitarapusseissa on aseita, joten tulkkimme siinä niitä sitten availi hänelle. Eikä tämä kyseinen virkailija edes lopulta ollut "oikea" auton tarkastaja. Ilmeisesti tylsä päivä.

Kun sitten oikea tarkastaja tuli paikalle olin hyvin hämmentynyt, siis iloinen rajaverijari joka heittää metallica-läppää, melko harvinaista. Noh siitä sitten vaan rajan yli ja tuttuun tapaan Viipurin Veikoille hakemaan evästä. Rajaseikkailun takia olimme aikataulusta ja sopivasti myöhässä, kun tulkki otti matkalla yhteyttä keikkapaikkaan niin siellä käytiin jo harvinaisenkin kuumana myöhästymisestä. Ilmeisesti heille oli kovempi paikka soundcheckin missaaminen kuin itse bändille, joka ei pahemmin ollut moksiskaan vaikka festarityyppisellä linjacheckillä olisi mentävä.

Ajo Pietarin porteille sujui ilman sen suurempia kommelluksia, mitä nyt eräällä huoltoasemalla tuli joku humalainen paikallinen hevipää hehkuttelemaan suomibändejä. Tiedättähen sellaisen mille suomalaiset bändit ovat maailman kovin juttu ja niistä vaahdotaan promillejan voimalla, tilanne saattaa olla hyvinkin rasittava, etenkin jos itse olet vähän kiireessä ja selvinpäin. Kun sain oman osani hehkutuksista ajattelin huvikseni kääntää tilanteen ympäri ja hehkutin hänelle venäläisiä bändejä, etenkin jo alussa mainittua maan mainiota Ariaa! Heppuhan häkeltyi siitä melkoisesti, että tietääkö joku oikeasti paikallisia bändejä?! Tämän häkellyksen siivellä onnistuin kohteliaasti liukenemaan tilanteesta.

Takaisin Pietarin porteille. Kellohan alkoi olla sitä luokkaa että päädyimme luonnollisesti ruuhkaan. Ja se on hieman eri asia siellä kuin vaikkapa Helsingin ruuhkat. No pysähtyneisyyden aika oli hyvä käyttää hyödyksi, auto tien sivuun ja karttaa tutkimaan, melko helposti löytyi kohde "tuon sillan yli ja vasemmalle" Sillan yli mentiin vielä hyvin, mutta sitten ruuhkan varjopuoli, siellä on käytännössä mahdotonta kääntyä vasemmalle! Ei helkkari. Sitten piti äkkiä kierrellä oikean kautta josko päästäisiin perille kääntymättä vasemmalle. No sekään ei ollut ihan niin yksinkertaista, joten kiersimme ja kaarsimme ympäri Pietaria ja välillä piti suorittaa melkoisia sankaritekoja ratissa, näin niinkun kotimaisen liikenteeseen verrattuna, siellä erikoisemmat manööverit tuntuvat olevan arkipäivää. Outoja yksisuuntaisia katuja ja risteyksiä mistä ei pääse haluttuun suuntaan. Pyörimme ruuhkassa varmaan pari tuntia ennenkuin etupenkin trio: minä (ajo), Leeni (kartanluku) ja tulkki (katukylttien bongaus) saimme kokan kohti oikeita väyliä.

Viimeinkin löysimme oikean osoitteen, vaikka keikkapaikalla oli suht näkyvä maamerkki, vinhasti välkkyvä tv-torni vieressä, ei se juuri auttanut, kun kadut veivät vähän minne sattuu. Noh, ensi kerralla jos tulee matka samaan keikkapaikkaan tiedän paremman reitin "toisen sillan yli ja oikealle"

Illan ensimmäinen bändi juuri sopivasti lopetteli kun roudasimme kamat keikkapaikalle. Mesta oli Uusi Orlandina, vanha oli mukava sokkelo, tämä uusi oli yllättävänkin siisti paikka. Nimittäin takahuoneesta löytyi puhtaan vessan lisäksi myös hulppea suihku! Myös yleisövessat olivat puhtaita, jotain ennenkuulumatonta Pietarin keikkapaikoissa. Illan toinen bändi oli Noman's Land, olin nähnyt bändin aiemmin aikoinaan Ragnarok festareilla Saksassa. Mukavia sällejä. Sitten olikin Druidin vuoro kavuta lavalle, yleisöä ei ollut isohkoon paikkaan turhan paljon, mutta silti ihan mukavasti ja he olivat hyvin mukana meiningissä, huutelivatpa biisejäkin innoissaan. Keikan jälkeen bändi sai myös kirjoittaa puumerkkinsä melkoisen monen fanin tuotteisiin.



Keikan jälkeen kellokin oli jo vaikka mitä, Noman's Landin heputkin kovasti olisivat halunneet että liityn vodkan nauttijaisiin heidän seuraansa, mutta oli vedottava vielä ajourakkaan kohti hotellia, vastaus oli "so?" noh, seuraavalla kerralla sitten. Keikan jälkeen saatiin vielä paikalta kolmen ruokalajin ateria, eli salaattia, keittoa sekä jotain munakkaan tapaista. Pikainen roudaus autoon, Noman's Landin rumpali lähti vielä opastamaan meitä kaljakaupan kautta hotellille.

Hotelli St Petersburg oli ulkoa ja aulasta iso, jykevä ja hulppea, neuvostohenkeä selvästi. Sama meno jatkui vielä niin hisseissä kuin kerroksen hissiaulassa, käytävästä tuli mieleen vähän ruotsinlaiva ja huoneet olivat sellaista hostellitasoa, nooh, eipä se mitiä, ulkonäkö on tärkeintä. Hetken päästä tulkki tulee ja toteaa että nyt ne on siellä respassa ihan kauhuissaan, miten me kaikki olemme päässeet maahan ilman viisumeita?!?! Noh, meillähän oli ryhmäviisumi, joka oli minun kameralaukussa, enhän minä sitä tajunnut että se olisi pitänyt jättää passien kanssa respaan. Tulkki sitten lähti rauhoittelemaan respan tyttöjä viisumin kanssa, ettei sentään miliisiä tarvitse paikalle kutsua.

Pienet iltatumut ja nukkumaan, aamulla paikallinen aamiainen oli melkoisen hulppea, ja melko erikoinen näin länsimaisiin aamiasiin tottuneena. Hankala sitä on sen enempää kuvailla, kaikkea mystistä ja makeaa ja erikoisia muotoja. Kannattaa kokeilla jos tulee mahdollisuus paikalliseen aamiaiseen.

Ja eikun takaisin kotia kohti, paluumatka oli jälleen aika tapahtumaköyhä, mikä on toisaalta ihan hyvä asia. Olin suunnitellut että tehdään vielä pitstop Viipurin Veikoilla, että saa kaljat mukaan, nimittäin Baltika 7 on sellaista herkkua että oksat pois! Luonnollisesti veli venäläinen oli aurannut lumet kaupan kohdalla pitkäksi muuriksi kaistojen väliin ettei tieltä päässytkään kääntymään kaupan pihaan. Jotkut sankarit ajelivat surutta vastaantulijoiden kaistaa pitkää matkaa päästäkseen kaupoille, itse ajattelin jättää kauppavisiitin seuraavaan kertaan tämän takia...

Rajalla taas meni aikaa, mutta ei mitään sen kummempaa, ihmeteltiin gonahtanutta rajavirkailijaa joka tallasi isoa askelta ympäri asemaa, karvalakki vinossa ja kilisevä muovipussi kädessä. Rentoa.

Suomen portilla oli sama rajavirkailija kuin mennessäkin ja muisti vielä, "katos, sama bändi taas"

Että sellaista, tällä erää ei niin eeppistä settiä kuin aikaisemmilla kerroilla. Eeppisempien tarinoiden toivossa voi lukea jo alussa mainostamiani Exscratus reissuja.

Matka 1, Matka 2 ja Matka 3

Lisää kuvia keikalta

Käykö tasan Tuurin lahjat?

Siinä viikonlopun polttavin kysymys. Olin (Imperiumi Assistant) lähdössä kohti Miljoonarockia ja on myönnettävä että minulla oli jonkinlaisia epäilyksiä, kyseessähän oli Vesa Keskisen järjestämät poppifestarit pohojanmaalla. Mutta epäilykset karisivat ja vaihtuivat ehkä jonkisorttiseen epäuskoiseen ihailuun.

Itse festarit olivat lauantaina, mutta koska kyytiin lähti tänä viikonloppuna Kivimetsän Druidi, tulisi roudaukseen ja matkaan Helsinki - Kouvola - Tuuri menemään ihan kivasti aikaa, joten päätimme lastata auton jo perjantaina. Pikaisen ilta-lastauksen jälkeen oli aika mennä majapaikkaan, jonka totuttuun tapaan minulle ja toiselle Uudenmaan-vahvistukselle, Leenille (laulu), Kouvolassa tarjosi Kaartinen (Imperiumi Crew) perheineen, luksusta! Muutamat iltakaljat nassuun ja unta pollaan.

Alunperin aikataulut sanoivat että meidän tulisi lähteä Kouvolasta klo 8 aamulla, mutta yksissätuumin järkeistimme sitä ja päätimme lähteä "vasta" kymmeneltä. Antti (koskettimet) tuli jo Casa de Kaartiselta kyytiin ja muut sankarit, ääni- ja valomiestä lukuunottamatta, tulivat treenikseltä matkaan. Ensimmäinen etappi oli Lahti josta mukaan tarttui Valaisevaa seuraa valomiehen, Toni#2, muodossa, sitten nokka kohti Jyväskylää josta saimme rumpujakkaran, sekä yhden kappaleen teknikoita seuraamaan meitä. Jyväskylän jälkeen seuraava stoppi olikin majapaikassa, joka oli Ähtärin hotelli Mesikämmen. Vähän epäilytti sen sijainti, sillä se on noin 20km päässä itse festareilta. Koska ainoat stoppimme olivat juurikin Lahdessa ja Jyväskylässä eikä matkalla mitään sen erikoisempaa tapahtunut, olimme hyvissä ajoin majapaikassa. joten jouduimme odottamaan äänimies Esaa (Imperiumi Assistant). Hotellin vieressä oli järvi, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävin uimassa, munasilteen tottahan toki, ei tullut mitään uikkareita mukaan, enkä varmaan olisi edes ottanut vaikka olisin tiennyt uimamahdollisuudesta.

Uinnin ja suihkun jälkeen oli Esakin sopivasti saapunut tonteille, joten karavaani kohti Tuurin kyläkauppaa. Tietenkin meikäläisen GPS tilttasi samantein hotellilta lähdön jälkeen, mutta koska edessä oli tien numero 18 seuraamista jolta käännös festarialueelle, ei se niin paljon haitannut. Heti alkuun, passien ja ajolupien saamisen yhteydessä oli esillä festarin rento asenne, kun muualla olisi suurinpiirtein nyrkkiä tarjottu kysymykseen "saadaanko toinenkin ajolupa" täällä vastaus oli kutakuinkin "odottakaa, käyn hakemassa". Meidän tosin piti odottaa tovi ennenkuin saimme takahuoneemme käyttöön, mutta se johtui lähinnä siitä että tulimme paikalle todella aikaisin. Joten oli aika käydä syömässä...

Emme kauaa ehtineet pyöriä backstage alueella kun jo ensimmäinen avulias tuli kyselemään että mitähän vailla olimme, ruokaa totesimme kaipaavamme ja eikös sitä lähdetty heti viemään kohti catering traileria ja kun hetken ehdin miettimään "puuttuvaa" ruokalippua, niin ennenkuin ehdin edes asiasta kysyä oli jo tilat esitelty: syökää ja juokaa niin paljon kuin jaksatte! Eikä nyt ollut kyse mistään pyttipannuista, lämpökupujen alta löytyi mitä erilaisempia lihoja ja kaloja, maukasta perunaa, salaattia ja ties mitä. Koska päivä oli jo pitkällä, ensimmäisen lautasen on merkittävä, joten ladoin sen äärilleen. Ja wau! Maukkaimpaa lihaa mitä olen varmaan ikinä missään syönyt, huh. Ja perusvirvokkeiden lisäksi oli ruokajuomiksi tarjolla niin kaljaa kuin muitakin alkoholituotteita ja niissäkin sama ohjeistus, juokaa sen mitä haluatte. Ennenkuulumatonta! Tosin itsehän jouduin olemaan selvinpäin kunnes olisimme aamuyöstä takaisin majoituksessa, mutta ei se mitään, arvostan asiaa vaikken siitä itse (vielä) pääsisi nauttimaan!

Ensimmäisen lautasen jälkeen alkoi jo ähky olemaan, joten pelasin varman päälle ja jätin santsilautaset ottamatta, kahvikupillisen haun yhteydessä noteerasin jumalattoman kokoiset pullat ja viinerit, siis oikeasti se viineri oli yli kahden kämmeneni kokoinen, eikä minulla mitkään maailman pienimmät näpit ole. Olo alkoi jo tarjoilun hulppeudesta olemaan lievästi epätodellinen... Sitten viimeinkin oli aika jolloin saimme takahuoneet käyttöön, kaksi niistä sijaitsivat viereisessä OnnenTähti-hotellissa. Respan mukava täti totesi että kun teitä on niin paljon niin laitettiin toiseksi huoneeksi tuo Torni-Sviitti, sanattomaksihan se vetää. Ajattelin vetäytyä siihen normaaliin huoneeseen, jotta pystyisi paremmin lepuuttamaan, kun muut elämöivät sviitissä. Heti kun huoneen oven sai auki piti ihmetellä että olikohan sitä ottanut vahingossa sen sviitin avaimet sillä huone oli tolkuttoman iso ja muutenkin hulppea. Eikun koputus viereiseen huoneeseen, siellä oli vastassa ihan älyttömän kokoinen sviitti. Hullua!

Huoneiden parvekkeelta avautui näkymä jättimäisen parkkipaikan yli suoraan festarialueelle, siitä oli myös oiva seurata hetkinen muutamaa humalaista painiottelua, viihdettä! Aikani ehdin lepuuttaa kunnes oveen koputettiin, osa bändin pojista halusi katsoa jalista ja heidän huoneessa muut eivät, no mikäpä siinä, en ole futista vastaan vaikka en ollut matsiakaan näistä kisoista katsonut, eikä tuo matsikaan mitenkään himoja jalkapallon seuraamiseen herättänyt. Viimein kello löi yksitoista illalla ja oli aika viedä soittovehkeet lavalle, samalla myös avautui kolmas takahuone ihan lavan läheisyyteen, sekin oli melkoisen hulppea, vaikka olikin eräänlainen bussi joka aukeni keskeltä kahden bussin levyiseksi. Paikalta löytyi juomaa ja syötävää jälleen melkoisesti.

Bändi ja teknikot siinä sitten lavaa kasasivat, itse jätän nuo teknikoinnit ihan muille, eli enpä niihin pahemmin puutu. Joissakin reissuissa toki jotain pientä säätöä, kuten vaikkapa Enochian Crescentin mukana on päätynyt niin Sydän-teknikoksi kuin Esirippu-vastaavaksi. Kivimetsän Druidin reissussa oikeastaan ainoat "teknikointi" hommat tuppaavat olemaan Leenin esiintymisasun härpäkkeiden solmiminen sekä korvamonitorin teippaukset. Tosin tällä erää ei langattomia vehkeitä tarvinnut käyttää, sillä viimeisenä esiintyvä Rasmus oli varannut tyyliin kaikki kanavat. Noh, joillakin ne hommat on oikeasti Isollaan.

Sittenhän se keikka viimein hurahti käyntiin, kävin ottamassa kuvat ja siellähän se Keskisen Vesa oli fotopitissä diggailemassa meininkiä. Aito kaveri! Soundit olivat myös varsin massiiviset. Porukkaa olisi voinut enemmänkin olla, mutta olihan KmD nyt hieman linjasta poikkeava siinä Lauri Tähkän ja The Rasmuksen välissä. Ei siinä, hyvin pojat ja tyttö vetivät. Olin jo aiemmin päivällä kovistellut tyyppejä siitä, että heti keikan jälkeen kamat autoon ja kohti Ähtärin hotellia. Päivällä vielä oli sellainen olo että ei nyt oikein huvita ihan hirveän montaa tuntia keikan jälkeen pyöritellä peukaloita, mutta toisena pointtina oli se että tuo Tuurin kyläkaupan alue tulisi menemään aika helvetin tukkoon kun koko väkimäärä päättää poistua alueelta Rasmuksen jälkeen.

Keikan jälkeen tavarat siirtyivät todella nopeasti autoon, joten jäimme vielä takahuoneeseen hengähtämään. Sitten tuli se tärkein huomio, viinapullo puuttui! Sitä kun henkilökunnalta bändi kyseli, niin vastaus oli että lähdetähän etsimään, tuolta saatte niin paljon kaljaa kuin haluatte sillä välin! Siis mitä ihmettä! Tarjolla todellakin on niin paljon syötävää ja juotavaa kuin napa vetää ja kun takahuoneetkin ovat hulppeita sviittejä, niin jos muutkin promoottorit olisivat kuin Vesa Keskinen niin näin palkollisena sitä voisi onnensa kukkuloilla kinkereitä kiertää! Enää ei tarvinnut edes yllättyä kun se litran leka Absolut vodkaa löysi tiensä luoksemme. Ei muuta kuin kassit täyteen kaljaa ja nokka kohti hotellia.

Kovasti oli suunnitelmissa vielä yölliset uimissessiot, mutta ankara juominen alkoi hyydyttää porukkaa. Itse otin kevyesti muutaman kaljan ja pienen viinin maistelun merkeissä, sillä seuraavana iltapäivänä olisi ajettava Jyväskylän, Lahden ja Kouvolan kautta kotiin. Eipä siinä, jätin taktisesti menemättä aamiaiselle maksimoidakseni nukkumisajan, siellä käyneet raportoivat sen olleen parempi kuin hotelliaamiset yleensä. Söin pari karjalanpiirakkaa jotka olin edellisenä päivänä ostanut. Ei rapulaa, which is nice.

Paluumatka sujui ilman sen pahempia yllätyksiä, kunnes Kouvolan jälkeen seiskatiellä alkoi tuoksua mystinen palokatku, autosta ei lämmöt nousseet enkä mitään savupilveäkään peileistä huomannut, oletin sen olevan metsäpalo tai jotain muuta eeppisempää. Hetken päästä kun savu yhtäkkiä kävi todella kitkeräksi ajattelin ottaa auton sivuun ihan varmuuden vuoksi. Konepelti auki, ei mitään ihmeellistä, eikä myöskään jarrupalat tahi mikään muukaan autossa haissut. Mystinen tilanne. Vasta kun päätimme olankohautusten saattelema jatkaa matkaa, huomasin missä vika. Tuuletin ei puhaltanut ilmaa sisälle, eli se on kärähtänyt. Näin todellakin kävi, tolkuttoman kuuma päivä ja pitkään täysillä pidetty tuuletus oli sulattanut tuulettimen moottorin muoviosat. Onneksi tulikuumassa autossa oli enää reilu 50km matkaa taitettavana. Jotain jännitystä tähänkin reissuun.

Mutta edelleenkin on pakko todeta kuinka hienoa on, että heppu kuten Vesa Keskinen tekee mitä lystää ja järjestää vierailleen niin älyttömän hyvät olot ettei mitään rajaa. Hieno mies!