Käykö tasan Tuurin lahjat?

Siinä viikonlopun polttavin kysymys. Olin (Imperiumi Assistant) lähdössä kohti Miljoonarockia ja on myönnettävä että minulla oli jonkinlaisia epäilyksiä, kyseessähän oli Vesa Keskisen järjestämät poppifestarit pohojanmaalla. Mutta epäilykset karisivat ja vaihtuivat ehkä jonkisorttiseen epäuskoiseen ihailuun.

Itse festarit olivat lauantaina, mutta koska kyytiin lähti tänä viikonloppuna Kivimetsän Druidi, tulisi roudaukseen ja matkaan Helsinki - Kouvola - Tuuri menemään ihan kivasti aikaa, joten päätimme lastata auton jo perjantaina. Pikaisen ilta-lastauksen jälkeen oli aika mennä majapaikkaan, jonka totuttuun tapaan minulle ja toiselle Uudenmaan-vahvistukselle, Leenille (laulu), Kouvolassa tarjosi Kaartinen (Imperiumi Crew) perheineen, luksusta! Muutamat iltakaljat nassuun ja unta pollaan.

Alunperin aikataulut sanoivat että meidän tulisi lähteä Kouvolasta klo 8 aamulla, mutta yksissätuumin järkeistimme sitä ja päätimme lähteä "vasta" kymmeneltä. Antti (koskettimet) tuli jo Casa de Kaartiselta kyytiin ja muut sankarit, ääni- ja valomiestä lukuunottamatta, tulivat treenikseltä matkaan. Ensimmäinen etappi oli Lahti josta mukaan tarttui Valaisevaa seuraa valomiehen, Toni#2, muodossa, sitten nokka kohti Jyväskylää josta saimme rumpujakkaran, sekä yhden kappaleen teknikoita seuraamaan meitä. Jyväskylän jälkeen seuraava stoppi olikin majapaikassa, joka oli Ähtärin hotelli Mesikämmen. Vähän epäilytti sen sijainti, sillä se on noin 20km päässä itse festareilta. Koska ainoat stoppimme olivat juurikin Lahdessa ja Jyväskylässä eikä matkalla mitään sen erikoisempaa tapahtunut, olimme hyvissä ajoin majapaikassa. joten jouduimme odottamaan äänimies Esaa (Imperiumi Assistant). Hotellin vieressä oli järvi, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävin uimassa, munasilteen tottahan toki, ei tullut mitään uikkareita mukaan, enkä varmaan olisi edes ottanut vaikka olisin tiennyt uimamahdollisuudesta.

Uinnin ja suihkun jälkeen oli Esakin sopivasti saapunut tonteille, joten karavaani kohti Tuurin kyläkauppaa. Tietenkin meikäläisen GPS tilttasi samantein hotellilta lähdön jälkeen, mutta koska edessä oli tien numero 18 seuraamista jolta käännös festarialueelle, ei se niin paljon haitannut. Heti alkuun, passien ja ajolupien saamisen yhteydessä oli esillä festarin rento asenne, kun muualla olisi suurinpiirtein nyrkkiä tarjottu kysymykseen "saadaanko toinenkin ajolupa" täällä vastaus oli kutakuinkin "odottakaa, käyn hakemassa". Meidän tosin piti odottaa tovi ennenkuin saimme takahuoneemme käyttöön, mutta se johtui lähinnä siitä että tulimme paikalle todella aikaisin. Joten oli aika käydä syömässä...

Emme kauaa ehtineet pyöriä backstage alueella kun jo ensimmäinen avulias tuli kyselemään että mitähän vailla olimme, ruokaa totesimme kaipaavamme ja eikös sitä lähdetty heti viemään kohti catering traileria ja kun hetken ehdin miettimään "puuttuvaa" ruokalippua, niin ennenkuin ehdin edes asiasta kysyä oli jo tilat esitelty: syökää ja juokaa niin paljon kuin jaksatte! Eikä nyt ollut kyse mistään pyttipannuista, lämpökupujen alta löytyi mitä erilaisempia lihoja ja kaloja, maukasta perunaa, salaattia ja ties mitä. Koska päivä oli jo pitkällä, ensimmäisen lautasen on merkittävä, joten ladoin sen äärilleen. Ja wau! Maukkaimpaa lihaa mitä olen varmaan ikinä missään syönyt, huh. Ja perusvirvokkeiden lisäksi oli ruokajuomiksi tarjolla niin kaljaa kuin muitakin alkoholituotteita ja niissäkin sama ohjeistus, juokaa sen mitä haluatte. Ennenkuulumatonta! Tosin itsehän jouduin olemaan selvinpäin kunnes olisimme aamuyöstä takaisin majoituksessa, mutta ei se mitään, arvostan asiaa vaikken siitä itse (vielä) pääsisi nauttimaan!

Ensimmäisen lautasen jälkeen alkoi jo ähky olemaan, joten pelasin varman päälle ja jätin santsilautaset ottamatta, kahvikupillisen haun yhteydessä noteerasin jumalattoman kokoiset pullat ja viinerit, siis oikeasti se viineri oli yli kahden kämmeneni kokoinen, eikä minulla mitkään maailman pienimmät näpit ole. Olo alkoi jo tarjoilun hulppeudesta olemaan lievästi epätodellinen... Sitten viimeinkin oli aika jolloin saimme takahuoneet käyttöön, kaksi niistä sijaitsivat viereisessä OnnenTähti-hotellissa. Respan mukava täti totesi että kun teitä on niin paljon niin laitettiin toiseksi huoneeksi tuo Torni-Sviitti, sanattomaksihan se vetää. Ajattelin vetäytyä siihen normaaliin huoneeseen, jotta pystyisi paremmin lepuuttamaan, kun muut elämöivät sviitissä. Heti kun huoneen oven sai auki piti ihmetellä että olikohan sitä ottanut vahingossa sen sviitin avaimet sillä huone oli tolkuttoman iso ja muutenkin hulppea. Eikun koputus viereiseen huoneeseen, siellä oli vastassa ihan älyttömän kokoinen sviitti. Hullua!

Huoneiden parvekkeelta avautui näkymä jättimäisen parkkipaikan yli suoraan festarialueelle, siitä oli myös oiva seurata hetkinen muutamaa humalaista painiottelua, viihdettä! Aikani ehdin lepuuttaa kunnes oveen koputettiin, osa bändin pojista halusi katsoa jalista ja heidän huoneessa muut eivät, no mikäpä siinä, en ole futista vastaan vaikka en ollut matsiakaan näistä kisoista katsonut, eikä tuo matsikaan mitenkään himoja jalkapallon seuraamiseen herättänyt. Viimein kello löi yksitoista illalla ja oli aika viedä soittovehkeet lavalle, samalla myös avautui kolmas takahuone ihan lavan läheisyyteen, sekin oli melkoisen hulppea, vaikka olikin eräänlainen bussi joka aukeni keskeltä kahden bussin levyiseksi. Paikalta löytyi juomaa ja syötävää jälleen melkoisesti.

Bändi ja teknikot siinä sitten lavaa kasasivat, itse jätän nuo teknikoinnit ihan muille, eli enpä niihin pahemmin puutu. Joissakin reissuissa toki jotain pientä säätöä, kuten vaikkapa Enochian Crescentin mukana on päätynyt niin Sydän-teknikoksi kuin Esirippu-vastaavaksi. Kivimetsän Druidin reissussa oikeastaan ainoat "teknikointi" hommat tuppaavat olemaan Leenin esiintymisasun härpäkkeiden solmiminen sekä korvamonitorin teippaukset. Tosin tällä erää ei langattomia vehkeitä tarvinnut käyttää, sillä viimeisenä esiintyvä Rasmus oli varannut tyyliin kaikki kanavat. Noh, joillakin ne hommat on oikeasti Isollaan.

Sittenhän se keikka viimein hurahti käyntiin, kävin ottamassa kuvat ja siellähän se Keskisen Vesa oli fotopitissä diggailemassa meininkiä. Aito kaveri! Soundit olivat myös varsin massiiviset. Porukkaa olisi voinut enemmänkin olla, mutta olihan KmD nyt hieman linjasta poikkeava siinä Lauri Tähkän ja The Rasmuksen välissä. Ei siinä, hyvin pojat ja tyttö vetivät. Olin jo aiemmin päivällä kovistellut tyyppejä siitä, että heti keikan jälkeen kamat autoon ja kohti Ähtärin hotellia. Päivällä vielä oli sellainen olo että ei nyt oikein huvita ihan hirveän montaa tuntia keikan jälkeen pyöritellä peukaloita, mutta toisena pointtina oli se että tuo Tuurin kyläkaupan alue tulisi menemään aika helvetin tukkoon kun koko väkimäärä päättää poistua alueelta Rasmuksen jälkeen.

Keikan jälkeen tavarat siirtyivät todella nopeasti autoon, joten jäimme vielä takahuoneeseen hengähtämään. Sitten tuli se tärkein huomio, viinapullo puuttui! Sitä kun henkilökunnalta bändi kyseli, niin vastaus oli että lähdetähän etsimään, tuolta saatte niin paljon kaljaa kuin haluatte sillä välin! Siis mitä ihmettä! Tarjolla todellakin on niin paljon syötävää ja juotavaa kuin napa vetää ja kun takahuoneetkin ovat hulppeita sviittejä, niin jos muutkin promoottorit olisivat kuin Vesa Keskinen niin näin palkollisena sitä voisi onnensa kukkuloilla kinkereitä kiertää! Enää ei tarvinnut edes yllättyä kun se litran leka Absolut vodkaa löysi tiensä luoksemme. Ei muuta kuin kassit täyteen kaljaa ja nokka kohti hotellia.

Kovasti oli suunnitelmissa vielä yölliset uimissessiot, mutta ankara juominen alkoi hyydyttää porukkaa. Itse otin kevyesti muutaman kaljan ja pienen viinin maistelun merkeissä, sillä seuraavana iltapäivänä olisi ajettava Jyväskylän, Lahden ja Kouvolan kautta kotiin. Eipä siinä, jätin taktisesti menemättä aamiaiselle maksimoidakseni nukkumisajan, siellä käyneet raportoivat sen olleen parempi kuin hotelliaamiset yleensä. Söin pari karjalanpiirakkaa jotka olin edellisenä päivänä ostanut. Ei rapulaa, which is nice.

Paluumatka sujui ilman sen pahempia yllätyksiä, kunnes Kouvolan jälkeen seiskatiellä alkoi tuoksua mystinen palokatku, autosta ei lämmöt nousseet enkä mitään savupilveäkään peileistä huomannut, oletin sen olevan metsäpalo tai jotain muuta eeppisempää. Hetken päästä kun savu yhtäkkiä kävi todella kitkeräksi ajattelin ottaa auton sivuun ihan varmuuden vuoksi. Konepelti auki, ei mitään ihmeellistä, eikä myöskään jarrupalat tahi mikään muukaan autossa haissut. Mystinen tilanne. Vasta kun päätimme olankohautusten saattelema jatkaa matkaa, huomasin missä vika. Tuuletin ei puhaltanut ilmaa sisälle, eli se on kärähtänyt. Näin todellakin kävi, tolkuttoman kuuma päivä ja pitkään täysillä pidetty tuuletus oli sulattanut tuulettimen moottorin muoviosat. Onneksi tulikuumassa autossa oli enää reilu 50km matkaa taitettavana. Jotain jännitystä tähänkin reissuun.

Mutta edelleenkin on pakko todeta kuinka hienoa on, että heppu kuten Vesa Keskinen tekee mitä lystää ja järjestää vierailleen niin älyttömän hyvät olot ettei mitään rajaa. Hieno mies!