sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Muistutus festarikäyttäytymisestä bändille

Seuraava tekstinpätkä ei ole omani, vaan erään suurehkon suomalaisen metalliyhtyeen teknikkoryhmän pomon avautuminen yhtyeen jo jonkin aikaa jatkuneen festivaalitörppöilyn johdosta. Ojennuksesta voisi kaiketi vähän jokainen yhtye ottaa onkeensa...

FESTARIKÄYTTÄYTYMISESTÄ.

Se, että festareilla meillä menisi asiat mukavasti edellyttää että jokaisen meistä pitäisi vähän panostaa tohon juttuun.

1.
Ei viinaa ennen vetoa. Kyllä, tämä tarkoittaa myös keikkabussia.

2.
Ei vihreetä liittoa ennen vetoa. Kyllä tämäkin tarkoittaa keikkabussia

3.
Ei myöhästymisiä. Bändin tai tekniikan jäsen joka myöhästyy lähdöstä ostaa perhejallun bussiin iltapalaksi.

4.
Festareilla on aikataulut. Ja ne pitää ottaa vakavasti. Tämä tarkoittaa , että kun keikkabussi tärähtää mestoille kaikki jäävät venaamaan sen verran , että otetaan selville mikä on tilanne.

5.
Kun tapahtuu lavalle roudaaminen niin jokainen osallistuu siihen ja katsoo, että kaikki omat vehkeet toimivat. Mikäli matkassa nyt on joku pätkivä piuha tai muuntaja, niin nyt kauppaan kaikki.

6.
Kun tehdään linjatsekki niin kaikkien pitää olla paikalla siinä vaiheessa eikä ketään lähdetä hakemaan bajamajasta tai bäkkäriltä . Kuskaa vaikka housuunne lavalla mutta linjatsekissä kaikki mukana. Tämä siksi, että jos meille vaikka joskus tulee se lavateknikko, niin se , että se on osannut soittaa kitaraa tai bassoa tai rumpuja niin se ei tarkoita sitä , että ekoilla keikoilla se tajuaisi teidän vehkeistänne mitään muuta kuin virtanappulan. Jos jotain hätää tulee soundeissa tai jossain muussa niin itse te tiedätte parhaiten miten se vika korjaantuu teidän vehkeissä. Arpomiseen ei ole aikaa.

7.
Lavalta poistuminen pitää olla nopeaa!! Lava heti tyhjäksi! Minä ja monitorimiksaaja olemme etupäässä ja sieltä on yleensä sangen hankalaa singahtaa lavalle. Kyllä me sinne tulemme auttamaan, heti kun keritään! Huom.: Se ei tarkoita sitä, että me pakkaisimmime kaiken - yksinkertaisesti aika loppuu kesken. Tämä kaikki siksi, että seuraava esiintyjä pääsee sisälle ajoissa. Kamoja voi sitten pakkailla siinä lavan takana tai keikkabussin vieressä.

8.
Kuvitellaan, että keikka on ohitse ja pääsemme juomaan. Meillä on mukana wannabe-bändäri jolle joku on antanut tekniikan passin. Se sammuu jonnekin bäkkärille, bajamajan ja puun väliin tai alkaa riehumaan kun sillä on tekniikan passi jossa lukee bändin nimi. Mitä tapahtuu?

- Festarijärjestäjä saa kuulla bändin nimen ja kuinka ollakaan, bändillä ei ole enää ikinä keikkaa ko. festarin järjestäjän festareilla.

- Festarijärjestäjä kertoo saman asian toiselle kaverilleen joka myös sattuu olemaan festarijärjestäjä, eikä meillä ole keikkaa enää niilläkään festareilla. Näin teemme keikkamyyjän duunin mahdottomaksi ihan vain sillä, että joku toisille tuntematon hahmo hilluu siellä tekniikan passilla, eikä vieraana.

9.
Jos bändillä on nyt festareilla se 5-10 teknikkoa mukana ja festarijärjestäjä saa sen tietää, että niistä seitsemän oli turhia äijiä jotka vain joivat bäkkärillä. Tulevaisuudessa ne ei oikeasti enää anna millekään meidän managementin bändille sitä määrää passeja, sekä mikä pahinta, he siirtyvät kaljalippumeininkiin. Jatkossa kaikki bändit saavat sen kaksi kaljalippua per nenä ja samoin käy ruokalipuille.

Jos tapahtuu työtapaturma eli joku bändin jätkistä tai oikeista teknikoista riehuu, sammuu tai alkaa olla heikossa hapessa niin hoidetaan jätkä heti bussiin nukkumaan heti, pois muiden silmistä.

10.
Mitä sitten tapahtuu jos minulla on kaveri joka haluaa tulla festareille ?

A. Se ostaa festivaalilipun. Näin tekemällä lipun ostaja tukee bändiä. Festarijärjestäjä saa rahaa ja pystyy maksamaan teidän juomisenne ja keikkaliksat ajallaan. Sekään, että kaveri ostaa lipun, ei tarkoita sitä etteikö se pääsisi bändin kyydissä festareille, mikäli on autossa tilaa.

B. Jos se välttämättä tahtoo festareille ilmaiseksi, se soittaa ensin levy-yhtiöön ja sen jälkeen keikkamyyjälle. Se ei rupea tarjoomaan itseään teknikkona. Ikinä. Jokaisella festarilla on ns. vieraspasseja. Nämä ovat niitä, joita on tarkoitus jakaa esim. tyttö- tai poikaystävälle. Niissä yleensä on jotain rajoituksia kuten esim. Ankkarockissa aikoinaan niin. Siellä vieraspassilla pääsi vain ja ainoastaan oman lavan bäkkärille.

Esimerkiksi RMJ:ssä käytäntö on, että on olemassa toinen bäkkäri jonne se jengi, joka ei ole duunissa, ajautuu automaattisesti. Siellä missä busseja pakkaillaan, ei oikeasti ole ketään muita kuin bändin porukat.

Valokuvaajille on kanssa olemassa omat passit. Niitä on yleensä rajoitettu niin, että fotaajat eivät saa ilmaisia alkomaholeja tai jotain.

11.
Mitä tehdä jos on bäkkäripassi, jota ei enää tarvitse, eli veto perjantaina ja festarit jatkuu lauantaille.

- Otat passin himaan mukaan etkä anna sitä eteenpäin. Nyt taas sama juttu, eli kundi, jolla on bändin passi vääränä päivänä festareilla jää aivan varmasti jossain vaiheessa kiinni. Taas festarijärjestäjä ihmettelee ja selvittää , että miten tämä on mahdollista ja taas tulee keikkamyyjälle soitto, että tätä bändiä ei sitten oteta enää ikinä.

Lyhyt yhteenveto asioista:

Festarit ovat tapahtuma jossa oikeasti on ihmisiä duunissa. Lavalla on useita teknikoita, joilla saattaa lähteä käymään se 39. työtunti putkeen. Ja useita päiviä on menty lyhyillä unilla koska lavan teko tai jokin muu on myöhästynyt esim. vesisateen tai tavarantoimituksen vuoksi tai sitten on kyseessä sählärin järkkäämä festari. Siihen olotilaan kun lisätään pelti kiinni oleva, vittuileva bändi joka myöhästyy, siitä ei saa kukaan ammattimaista kuvaa.

Festivaaleilla on myös muita bändejä jotka yrittävät keikkailla. Ei tehdä niille asiaa hankalaksi. Jos me myöhästytään esimerkiksi 15 minuuttia aloituksesta, tarkoittaa että te soitatte kolme biisiä vähemmän, että festari pysyy aikataulussa.

Wannabe-pellet kaikki pois. Festaribäkkärillä on oikeasti myös muita bändejä joita saattaa häiritä se, että joku urpo kyselee tyhmiä tai pummaa viinaa. (esim. sen yhden bändin paitamyyjä Nosturissa - semmoisen jos päästäis esim RMJ:n bäkkärille, niin ei olis enää kenelläkään sinne asiaa.

Sitten vielä noista hangaround-tyypeistä. Onhan se kivaa , että on kavereita ja jengiä bäkkäreillä. Kuitenkin noi bäkkärit ovat semmoisia mestoja , että esim. kuski tai joku muu saattaa haluta ottaa nokoset ennen yön ajoa. Bändi saattaa haluta myös vaihtaa kledjunsa. Baaritiskillä se ei oikein onnistu. Kavereiden kanssa jutustelu sentään onnistuu helposti baaritiskilläkin.

Hoidetaan me omat hommamme ja annetaan muiden hoitaa omansa, niin päästään festareille uudestaankin.

Jeesus ja minä olemme puhuneet,

toivoo TEKNIKKOJEN ESIMIES